Kettuilua ja pentuhankkeita

Prankster's Tirlittan alias Rita pääsi jatkamaan luolaharjoituksia taas eilen Kuivannolla. Kun tyttö pääsi harjoitustilaan se muisti heti, mikä oli homman nimi. Aika hienosti vain parin kevyen treenin jälkeen. Alkoi avoimessa putkessa keskuspesän suulla ihan kunnolla komentamaan kettua ja yritti ihan tosissaan päästä kontaktiin. Itse asiassa intoa neidillä oli senkin verran, että sai jollain ihme ilveellä nykäistyä väliritilän pesän suulta pois. Siinäpä sitten pari serkunnin sadasosaa kalistelivat hampaita ketun kanssa, ennen kuin ohjaajamme sai luukun parivaljakon väliin takaisin. Kummallekaan ei tullut naarmuakaan, mutta päästiinpä näkemään ettei Rita ihan pienestä hätkähdä :). Päin vastoin intoa tuntui olevan tuon jälkeen entisestään.

Isoin haaste Ritalle oli umpinainen putkisto. Kun luukut laitettiin kiinni, Rita joutui tovin miettimään mitä tekisi... Itse ehdin jo epäillä, että tähänkö homma kaatui, mutta ohjaajallamme oli luja luottamus siihen, että homman käynnistyminen uudelleen vaatii vain pientä tuumaustaukoa. Ja ihan totta, kohta alkoi putkesta kuulua hiljaista hyrinää, joka koveni, kiihtyi ja kiihtyi kunnes räjähti jälleen! Kettu päästettiin etenemään putkistoon ja kohta Ritallekin avattiin luukut. Sekunnin pari Rita haisteli keskuspesää ja sitten hyvällä innolla ketun perään. Ahdingolla tuumattiin taas hetki, siitä ohi ja kohti takapesää. Kun kettu löytyi, Rita käynnisteli hetken ja taas vietiin. :) Homma saatiin komeasti päätökseen. Ohjaajamme oli sitä mieltä, että tytöstä tuntuisi aineksia löytyvän lupaavissa määrin ja kehoitti lämpimästi jatkamaan harjoituksia. Seuraavat treenit sovittiinkin heti marraskuun alkupäiville.

Täytyy tunnustaa, että ehdin jo haaveilemaan Ritan osallistumisesta luolakokeeseenkin... Sinne on kuitenkin vielä matkaa ja on ihan mahdollista, jopa todennäköistä ettei sinne saakka koskaan päästäkään. Mutta tämäkin näyttö sai minut aika ylpeäksi tytöstä. On todellakin ilo nähdä, että Ritassa on vielä edes rippunen alkuperäisiä taipumuksia jäljellä, sillä eipä niitä ole tässä rodussa koko sen virallisen olemassa ole pahemmin vaalittu. Lupasinkin Ritalle, että tätä hommaa jatketaan niin pitkälle kuin intoa ja rahkeita riittää :).

Ritan kettuillessa Ella ja Sine ovat olleet kiimansa myötä varsin lemmekkäissä tunnelmissa. Sine on jo eläkepäivänsä ansainnut, mutta Ella pääsi tänään miehelään. Sulhasmiehenä hääräsi 12-vuotias Mauri-herra, ja hienostihan paappa vieläkin hommansa osasi. Vaikka toki otteissa oli jo ikämiehen kiireettömyyttä. Astutus sujui kuitenkin mallikkaasti (kiitos Tessa!) ja sunnuntaina käymme vielä uusintakierroksella. Nyt vaan peukut ja varpaatkin pystyyn, että saadaan pitkästä aikaa taas pentuja. Mikäli kaikki sujuu hyvin, synnytys ajoittuu joulun tietämille.